Kysymys
Olen eristämässä 1952 rakennettua taloa ja tarkoituksena on laittaa 150mm villaa seinän eristeeksi. Kysynkin onko muovi-höyrysulkuna 'myrkkyä' talolle vai ajaisiko pahvi saman asian mutta hengittäen? Pelkona, että talon hengittäminen loppuu, jos muovia laittaa ja kosteus pääsee muhimaan rakenteisiin.
Isover vastaa
Ilman sisältämä kosteus eli vesihöyry voi siirtyä rakenteisiin kahdella tavalla eli ilmavuotojen kautta rakenteen raoista (konvektio) tai rakenteiden lävitse suotumalla (diffuusio). Ensiksi mainittu on kosteuden siirtäjänä paljon tehokkaampi ja siis myös epätoivottavampi. Konvektio voidaan estää laittamalla rakenteeseen ilmatiivis kerros, joka yleensä Suomessa sijaitsee rakenteen sisäpinnassa tai lähellä sitä. Tätä kerrosta kutsutaan puurakenteiden yhteydessä usein ilmansulkukerrokseksi. Tiili- tai harkkorakenteissa ilmansulkukerroksena toimii rappaus tai tasoitekerros. Riippuen ilmansulkukerroksen materiaalista, se voi toimia myös diffuusiota rajoittavana tai estävänä kerroksena ja tällöin voidaan puhua höyrynsulusta. Kun puhutaan talon hengittämisestä, ei useinkaan osata määritellä mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan ilman kulkemista rakenteessa, on se ehdottoman epätoivottavaa riippumatta kumpaan suuntaan ilma on liikkeessä, ulos vai sisälle. Jos taas tarkoitetaan ilman sisältämän vesihöyryn vapaata kulkemista rakenteessa osapaine-erojen mukaan kuvitellaan usein samalla sen tarkoittavan, että kosteus kulkeutuisi paitsi ulkoilmaa kohti rakenteen sisään niin myös jotenkin rakenteesta takaisin sisäilmaan ja toimisi jonkinlaisena "ilmankostuttimena" talviaikaan eli aikana, jolloin sisäilma koetaan sen alhaisesta suhteellisesta kosteudesta johtuen kuivaksi. Tämä on taitavasti markkinoitu harhakäsitys, jota tukee ehkä ihmisten ajattelutapa, jossa hengitykseen ollaan ajateltu liittyvän sekä sisään-, että uloshengittäminen. Tosiasiassa kosteutta hyvin läpäisevillä materiaaleilla rakenteen sisäpinnassa, johtuen kosteusgradientin suunnasta käytännössä läpi vuoden, vain johdetaan kosteutta sisäilmasta rakenteen sisään, ei toiseen suuntaan. Kokonaan toinen kysymys on, onko tästä haittaa rakenteelle vai ei. Tämä riippuu niin paljon mm. rakenteen kuivumiskyvystä ja sisäpuolen kosteuskuorman suuruudesta, että sitä pitää tarkastella erikseen ja se on kyllä laskennallisesti helposti tehtävissä. Poikkeuksen kosteuden kulkusuuntaan voi muodostaa tapaus, jossa rakenteessa on jokin "kosteusvaurio" eli rakenne on päässyt kastumaan jostain virheestä johtuen. Tällöin puhutaan rakenteen vikasietoisuudesta ja yksi olennaisimmista asioista on tällöin kuivumiskyky. Alla olevista linkeistä pääsee tutustumaan uuteen ilmatiiviysjärjestelmään, jossa myös tällaiset poikkeustapaukset on ideaalisesti otettu huomioon ilmansulkukalvon materiaaliominaisuuksilla. Lyhyesti ja ytimekkäästi siis talon hengittäminen sen kaikissa positiivisissa (todellisissa) merkityksissä ei kärsi höyrynsulkumuovista mutta kosteuden kerääminen rakenteen sisään sillä kyllä saadaan loppumaan. Rakenteiden kuivumismahdollisuus ulospäin on siis aina varmistettava riippumatta ilma-/höyrynsulun materiaalista. Sisääntulevalle korvausilmalle on varattava sopivat sisääntuloreitit esim. tuuletusikkunoiden tai korvausilmaventtiilien kautta, jos ilmanvaihto on painovoimainen. Energiataloudellisesti koneellinen lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihto on parempi.