Nettonollaenergiatalo, on rakennus, joka tuottaa uusiutuvaa energiaa käytettäväksi talon ulkopuolella yhtä paljon kuin se käyttää taloon tuotua energiaa. Nettonollaenergiatalo voi perustua joko käytettävään energiaan tai käytettävään primäärienergiaan. Talon ulkopuolisella käytöllä tarkoitetaan energian syöttämistä esimerkiksi sähköverkkoon, sähköauton lataamista tai aurinkolämmön käyttöä viereisissä rakennuksissa samassa taloyhtiössä.

Lähes nollaenergiatalo (Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD) on rakennus, jonka energiantarpeesta katetaan merkittävä osa rakennuksessa tai sen läheisyydessä tuotettuna uusiutuvana energiana. Uusiutuviin polttoaineisiin perustuva kaukolämpö lasketaan rakennuksen läheisyydessä tuotetuksi uusiutuvaksi lämpöenergiaksi, mutta sähkön ja lämmön yhteistuotannon sähköä ei lasketa uusiutuvaksi sähköenergiaksi. Uusiutuvia energialähteitä ovat mm. aurinkolämpö, aurinkosähkö, talossa tai sen läheisyydessä talon tarpeisiin tuotettu tuulivoima ja maalämpöjärjestelmällä maasta tuotettava maalämpö.

Jotta rakennus pystyisi tuottamaan energiaa vastaavan määrän, kuin sen vuotuinen kulutus on, sen pitää olla kulutukseltaan erittäin pihi. Niinpä koko perusta nollaenergiatalon filosofiassa on ensin minimoida kulutus ottaen kuitenkin huomioon talouden ja tekniikan realiteetit ja sen jälkeen kattaa tarvittava vähäinen energiatarve uusiutuviin energioihin perustuen paikallisesti. Seuraavassa on esitetty nollaenergiapientalon lämpöhäviöiden minimoimiseksi vaadittavia suunnittelun reunaehtoja.

U-arvot:

Ulkoseinä 0,08
Yläpohja 0,06
Alapohja 0,09
Ikkunat 0,7
Ovet 0,7

Ilmanvaihdon lämmön talteenoton hyötysuhde ≥80%
Ilmanvuotoluku q50 ≤0,4